Oletko olemassa? Minuudessa, olenko hengissä? Kyllä.
Vaikka luulen ja pelkään että se osa minusta katoaa,
se osa sinusta syö viimeisetkin värit mustavalkoisesta värikartasta.
En ole katkera, syyttävän sormen kohti itseäni käännän.
Se kipu, pelkotila - katkennut oksa, pimeä, myrsky avonaisella ulapalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti