Kaikkialla oli hiljaista, hento rummun kumina varjosti harmaantuvan kukkulan identiteettiä. Mustiin pukeutunut nuori sielu makasi alastomana keskellä kuihtunutta kukka peltoa. Elämän raiskaama vapautta hakeva ihminen oli verhoillut alastoman kehonsa mustaan verkkokankaaseen joka hengitti leutona puhaltavaa tuulta. Naisen vierellä seisoi smokkiin pukeutunut mies kädessään tulipunainen ruusu. Täyteen kukkaan puhjennut piikikäs kasvi joka raastoi miehen kämmeniä verille. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan, kumpikaan ei tiedostanut itsellen olemassaoloaan. He olivat kaksi eksynyttä sielua, kaksi yksinäistä vailla toista samalaista, täydentäjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti